Vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahaston (FEAD) verkostoitumistapahtuma Brysselissä 2.-3.6.2016.

Komissio järjesti FEAD-rahaston puitteissa verkostoitumistapahtuman, jonka tarkoituksena oli saada koolle toimijoita eri jäsenmaista vaihtamaan ajatuksia ja kokemuksia niin rahaston puitteissa toimivista toimenpideohjelmista kuin rahaston tavoitteista laajemminkin. Mukana oli edustajia jäsenvaltioissa toimivista kumppaniorganisaatioista ja niiden eurooppalaisista kattojärjestöistä, jäsenmaiden hallintoviranomaisia, tutkijoita, sidosryhminä toimivia organisaatioita sekä EU:n hallintoviranomaisia.

Suomea tapahtumassa edustivat Suomen hallintoviranomaisesta, Maaseutuvirastosta Sari T. Niemi sekä kolme EU:n ruoka-apua jakavan kumppaniorganisaation yhteyshenkilöt: Kainuun kansalaiskeskuksen Kirsi Virtanen, Työttömien Valtakunnalisen Yhteistoimintajärjestö TVY:n Juha Keränen sekä Suomen Vapaakirkon Kristian Vilkman.

Tapahtuman avannut komissaari Marianne Thyssen kiitti erityisesti niitä tuhansia vapaaehtoisia, jotka työllään ylipäätään mahdollistavat rahaston toimeenpanon jäsenmaissa. FEAD on EU:n pääinstrumentti helpottamaan köyhyyden pahimpia muotoja.

FEAD:n kannalta Thyssen näki tärkeänä ohjelman olevan muutakin kuin vain materiaalisen tuen jakamista. Rahaston tulee etsiä ratkaisuja, joissa hyödynnetään monipuolisesti eri rahoitusinstrumentteja tavoitteiden saavuttamiseksi sekä pyrkiä yksinkertaistamaan toimintoja kiinnittämällä mieluummin huomiota saavutettuihin tuloksiin kuin menettelyihin.

Paneelikeskustelun teemoina nousivat jäsenvaltioiden mahdollisuudet soveltaa rahastoa joustavasti oman maan erityistarpeet huomioimalla. Myös järjestöillä on suuri merkitys luottamuksellisina toimijoina käytännön toimeenpanon rajapinnassa. Ihmiset luottavat usein järjestöihin enemmän kuin yrityksiin. Keskustelussa huomioitiin, ettei FEAD yksin voi poistaa köyhyyttä, vaan monilla eri politiikoilla on epäsuoraa vaikutusta köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen tilaan jäsenvaltioissa.

Materiaalisen tuen jakamisen ja ruokapankkien osalta tuotiin esiin, ettei ruokajakelua pitäisi normalisoida osaksi ihmisten elämää, vaan sen tulisi olla väliaikainen apu. Mistä ei tiedä, sitä ei kyseenalaista (’Frame of reference’) saattaa aiheuttaa näköalattomuutta, kun ihminen ei osaa kuvitella elämää ilman köyhyyttä. Tällöin ihmisen on vaikea ymmärtää sitä, miten muut ihmiset näkevät hänen tilanteensa. Ihminen voi vain itse löytää itselleen sopivan ratkaisun, kukaan ulkopuolinen ei voi ratkaisua antaa.

Ruokajakelua sinällään ei voi pitää riittävänä keinona saada katkaistua vähävaraisuuden ja köyhyyden pahimmillaan aiheuttamaa sosiaalisen syrjäytymisen ja eristäytyneisyyden kehää, vaan tarvitaan vahvistavia toimia. Ruoka-apu on hyvä aloitus, mutta tarvitaan luottamuksen rakentamista, jotta henkilö uskaltaisi osallistua.

FEAD Network on avoin yhteisö niille ihmisille, jotka toimivat vähävaraisimpia auttaakseen. Sen avulla on mahdollista jakaa vinkkejä ja kokemuksia Euroopassa. Verkosto toimii pääasiassa Yammer-pohjaisena verkossa, mutta sen puitteissa järjestetään myös seminaareja.

Konferenssi jakautui eri teemojen alla toimiviin työpajoihin, joista ensimmäisenä päivänä teemoina olivat perheiden auttaminen ja lasten köyhyyteen tarttuminen, ruoka-apu sekä sosiaalinen osallisuus ja integroitumisen polut.

Perjantain työpajatyöskentelyllä jaettiin haasteita ja ratkaisuja yhteisöllisen älykkyyden menetelmällä teemoista 1) avunsaajien tunnistaminen ja tavoittaminen, 2) kumppanuuksien luominen, 3) kumppaniorganisaatioiden kapasiteetin rakentaminen ja vapaaehtoistyö, sekä 4) ruoka-avun toimittamiseen liittyvät operatiiviset asiat.

Työpajoissa oli alustavat esitykset sekä ulkopuolista perspektiiviä esityksiin antamassa kommenteilla esim. alan tutkija. Päivän päätteeksi työryhmien keskusteluista koottiin ydinhaasteet, mahdolliset avainratkaisut sekä odotukset, miten FEAD-verkoston kautta asiaa voitaisiin edistää.

Ryhmien työn tulokset löytyvät komission kokousraportista, johon alla linkki. Iltapäivän viimeinen paneelikeskustelu keskittyi siihen miten FEAD verkoston työtä tästä eteenpäin jatketaan.

Sari T. Niemi

 

Mavi-logo

Komission laatima kokousraportti: http://ec.europa.eu/social/BlobServlet?docId=15804&langId=en

STM 044:00/2015 Esitys varhaiskasvatus-lain muuttamisesta sekä kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain muuttamisesta – TVY:n lausunto 25.9.2015

 

Hallituksen esityksen pääasiallisena sisältönä on, että ”jokaiselle lapselle säädettäisiin oikeus saada varhaiskasvatusta 20 tuntia viikossa. Lapsella olisi lisäksi tarpeen mukaan oikeus 20 tuntia laajempaan varhaiskasvatukseen. Päiväkodeissa yli 3-vuotiaiden kokopäivähoidossa kasvattajien ja lasten suhdeluku olisi jatkossa 1/8 nykyisen 1/7 sijaan.” Lakiehdotus kaventaa mm. perheiden, joissa ainakin yksi vanhempi on työtön, subjektiivista oikeutta kokopäiväiseen päivähoitoon. Lain tarkoituksena on säästää arviolta 30 miljoonaa euroa vuodessa ja osana Juha Sipilän lapsi-ja perhepalvelujen muutosohjelmaa, edistää perheiden monimuotoisuutta ja lapsen etua. ”Ohjelman mukaan vahvistetaan vanhemmuutta ja matalan kynnyksen palveluita.”

Työttömien Valtakunnallinen Yhteistoimintajärjestö pitää hallituksen esitystä kansalaisia eriarvoistavana, byrokratiaa lisäävänä, työnhakua ja työllistymistä vaikeuttavana ja kustannussäästöiltään osin kyseenalaisena.

Esitetty lakimuutos heikentää sekä vanhemmuutta, että matalan kynnyksen palveluita. Nykyisessä mallissa ei erikseen kysytä vanhemmilta, mikä on heidän työmarkkinastatuksensa, vaan vanhemmat voivat sopia vapaasti omista lähtökohdistaan lähtien, miten käyttävät subjektiivista oikeuttaan kokopäivähoitoon. Vanhemmat voivat päättää milloin lapsensa hakevat ja päiväkotijärjestelmä on periaatteessa myös suhteellisen joustava, kun on kyse lapsen viemisestä päivähoitoon.

Kansalaiset esimerkiksi pääkaupunkiseudulla ovat kattavien asiakastyytyväisyyskyselyiden mukaan erittäin tyytyväisiä nykyiseen päivähoitojärjestelmään. Asteikolla 1-5. keskiarvot olivat kunnille 4,4 ja 4,7 välillä.

http://www.espoo.fi/fi-FI/Paakaupunkiseudun_paivahoito_ja_esiopetu%2860273%29

 

Esityksellä on eriarvoistava vaikutus lapsiin ja lasten vanhempiin

Suurin ongelma hallituksen esityksessä on Varhaiskasvatuslain 11 a § 1 momenttiin tehtävät muutokset, jossa säädetään kansalaisten oikeudesta subjektiiviseen päivähoitoon. Subjektiivisen päivähoidon oikeuden laajuus rajoitettaisiin 20 tuntiin tilanteissa, jossa vastuuvanhempi on työtön tai osa-aikaisessa työsuhteessa (alle 80 % normaalista työajasta). Esityksessä on kuitenkin 2 kk siirtymäsääntö, jossa huomioidaan työnhakijoiden siirtymät koulutuksesta työttömyyteen tai kokoaikaisesta työsuhteesta työttömyyteen (voidaan kysyä, miksei tämä ole esimerkiksi linjassa 3kk säännön kanssa, jota sovelletaan kelan asumistuen maksujen muutosten suhteen, kun asumistilanne tai työllisyystilanne muuttuu).

Lakiluonnoksessa pyritään ottamaan Perustulain näkökulmasta huomioon kansalaisten yhdenvertaisuus. Johtopäätöksenä on, että uusi laki ei syrji lapsia tai lasten vanhempia, koska siinä jätetään mahdollisuus, ottaa huomioon erityistarpeet (katso alle). Lisäksi Säännös julkisen vallan velvollisuudesta tukea lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu korostaa sitä, ”että päävastuu lapsen kehityksestä ja kasvatuksesta kuuluu perheelle, erityisesti lapsen vanhemmille ja muille lapsen huollosta lain mukaan vastaaville. Julkisen vallan tehtävä on lapsen huolenpidosta vastaavien toimintaa tukeva.” (s. 41).

Käytännön elämässä uusi rajaus kuitenkin asettaa kokoaikaisessa työsuhteessa olevat vanhemmat ja heidän lapsensa eri asemaan kuin osa-aikaisessa työsuhteessa tai työttömänä olevat vanhemmat ja heidän lapsensa. Jälkimmäisessä tilanteessa olevat eivät saa itse enää päättää, vain heidän puolestaan päätetään, mikä palvelu on tarkoituksenmukaista lasten kannalta. He joutuvat perustelemaan tai taistelemaan mahdollisuudesta kokoaikaiseen hoitoon. Silloin kun tähän on tarvetta, ei välttämättä kaikilla ole jaksamista tai elämänhallinnan puuttumisen takia (päihteet, huumeet, sairaudet) mahdollisuutta perustella tarvettaan.

Lasten näkökulmasta on tärkeää huolehtia, että osa-aikaisessa päivähoidossa olevat lapset saavat edelleen kaikki heidän kokonaisvaltaista kehitystä tukevat palvelut, mitä kokoaikahoidossa olevat lapset saavat. Voidaanko tämä käytännössä turvata 20 tunnin päivähoitoviikolla? Riittäisikö 15 tuntia?

 

Esitys lisää byrokratiaa ja vaikeuttaa työllistymistä

Laki on mimimilaki, eli kunta voi halutessaan poiketa lain 20 tunnin minimistä ja tarjota kokopäivähoitoa, vaikka vastuuvanhempi olisikin työtön, kun on kyse lapsen edusta. Luonnoksessa hallituksen esityksessä: ”ehdotetaan lisäksi säädettäväksi, että lapselle on aina järjestettävä voimassa olevan lain laajuinen kokopäiväinen varhaiskasvatus, jos se on tarpeen lapsen kehityksen, tuen tarpeen tai perheen olosuhteiden takia taikka se on muutoin lapsen edun mukaista. Varhaiskasvatusta olisi järjestettävä esiopetuksen ja perusopetuksen lisäksi osa-aikaisesti, mikäli lapsen oikeus varhaiskasvatukseen on laajempi kuin 20 tuntia viikossa.

TVY kysyy miksi, tällainen lisäpykälä on tarpeen, jos on nähtävissä tilanteita, joissa kokoaikaista palvelua on järjestettävä lapsen edun tai perheiden olosuhteiden takia? Mikä taho käytännössä valvoo ja selvittää mikä on lapsen edun mukaista? Kuinka paljon selvitystyöhön uhrataan yhteiskunnan varoja? Milloin ja kenelle on mahdollista valittaa, jos lapsen tai perheen etua ei tunnisteta tai ei päästä yhteisymmärrykseen kunnan edustajien kanssa? Missä ajassa päätökset pitää tehdä? Kuinka usein päätöksiä tehdään?

Lakiluonnoksen sivuilla 34-35 ennakoidaan paljon eri tilanteita, joissa tällainen lisäharkinta on tarpeellista perheiden monimuotoisuuden takia. Nämä tapaukset jo itsessään puhuvat kokoaikaisen päivähoidon järjestämisen puolesta kaikille perheille, jottei byrokratia turhaan lisääntyisi tai työnhaku vaikeutuisi.

Työttömän näkökulmasta tällaisia tilanteita voivat olla esim.:

  • Työnhakuun liittyvät velvollisuudet: Työpaikkojen etsiminen, työhaastattelujen sopiminen (jotka sovitaan usein työnantajan aikataulujen mukaan), työhakemusten tekeminen (mikä on kokoaikaista, keskittymistä vaativaa työtä jos haluaa erottua joukosta tekemällä yksilöllisiä hakemuksia), osaamisen näyttäminen, psykologiset testit, kirjastokäynnit (ATK, kopioiminen), matkustaminen työhaastatteluihin (työssäkäyntialue on 3 tuntia)
  • Ammattitaidon ylläpitäminen: koulutukset, kielikoulutukset, seminaarit, sertifikaatit, itsenäinen omaopiskelu, yrityksen kehittäminen perustaminen
  • Maahanmuuttajataustaisten perheiden lasten suomen- tai ruotsinkielen opiskelun tuki
  • Työvoimapoliittiset toimenpiteet – rinnastetaanko kaikki kokopäiväiseen työhön?
  • Arkielämän moninaiset tilanteet ja vaatimukset joiden hoitaminen on perheen kokonaisedullisuuden kannalta tärkeitä. Asumisjärjestelyt (vähävaraiset työttömät joutuvat tekemään enemmän itse korjauksia yms.), omaishoito yms., ruokajakelu (jonottaminen)
  • Sairaustapaukset, elämänhallintaan liittyvät vaikeudet,
  • Taloudellisen tilanteen heikkous – esim. mahdollisuudet tarjota lapselle terveellistä ruokaa
  • Viranomaisasiointi
  • Kuntouttava työtoiminta, vapaaehtoistyö
  • Vammaisuus (joissakin tilanteissa)
  • Työttömyysjaksojen vaikutukset esim. siihen missä päiväkodissa lapsi käytännössä on ja onko joka päiväkodissa mahdollisuudet sekä kokoaikaiseen, että osa-aikaiseen toimintaan?

Hyvänä asiana voidaan osittain pitää, että uuden lain myötä saattaa tulla ilmi myös tilanteita, jossa esimerkiksi sosiaaliviranomaiset saavat tämän anomismekanismin välityksellä tietoa perheen mahdollisista muistakin elämänhallintaa parantavista palvelutarpeista, joista voidaan sopia. Tämä tietysti edellyttää, että tällainen kokonaisvaltainen perheen palvelutarve toteutetaan.

Kokonaisuudessa esitys kuitenkin useimmille työnhakijoille vaikeuttaa päivittäistä joustavaa asiointia.

 

Missä ovat kustannussäästöt?

Lakimuutoksella arvioidaan säästettävän 30 miljoonaa euroa per vuosi. Säästääkö osa-aikaisten ja työttömien työnhakijoiden perheiden syrjäyttäminen kokoaikaisesta päivähoidosta niin paljon, kuin lakiluonnoksessa on esitetty? Joustavatko päivähoidon työntekijöiden työsuhteet samassa tahdissa kuin esimerkiksi 0-työsopimustyöntekijöiden työsuhteet? Eli voiko päiväkoti ennakoida 8:00 aikaan aamulla joka aamu, montako työntekijää otetaan töihin? Onko tämä tarkoituksenmukaista kehitystä, että päiväkodeissa on jatkossa suhteessa enemmän osa-aikaisia työntekijöitä, jotka joustavat osa-aikaisten työntekijöiden perheiden mukaan? Onko tällä vaikutusta siihen, kuinka paljon on ammatillisesti pätevää henkilökuntaa päiväkodissa? Vaikuttaako tämä myös ammattihenkilökunnan vaihtuvuuteen?

Pienten lasten kannalta on tärkeää, että lapset tuntevat aikuiset, jotka heitä hoitavat. Tämä muuttunut käytäntö, jolla haetaan kustannussäästöjä päiväkotien henkilökunnan tarpeen uudelleen mitoittamisella voi olla negatiivinen vaikutus koko päivähoitojärjestelmään, jos henkilökunnan pätevyystaso laskee tai vaihtuvuus on nykyistä suurempaa. Henkilökuntaa kuormitetaan lisää myös isommalla suhdeluvulla – aikuinen/lapsi. Näiden lakimuutosten yhteisvaikutuksella ei voi olla päivähoidon tasoa parantavia vaikutuksia.

Onko hallituksen esityksellä päinvastainen vaikutus työnhakijoiden motivaatioon ottaa mitä tahansa osa-aikaista työtä vastaan, jos he joutuvat päivittäin neuvottelemaan kestoltaan eri mittaiset päivähoitoajat? Sujuva arki on avain sujuvaan ja tuottavaan työelämään.

Onko lapsen kannalta tarkoituksenmukaista, että joka päivä on erilainen tilanne, milloin vanhemmat hakevat lapsen päiväkodista? Yleensä päivähoidon yhtenä kulmakivenä, ja lapsen kannalta parasta on säännöllinen päivittäinen rytmi. Kun vanhemmilla on kokoaikainen oikeus päivähoitoon, heillä itsellään on mahdollisuus sopia lapsen kanssa, miten ja milloin haetaan päivähoidosta. Esityksessä tämä oikeus heikkenee.

Yhteenvetona toteamme, että vanhempien ja lasten subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta ei tule vähin perustein luopua. Perheet pystyvät nykyisessä päivähoitomallissa päättämään kaikista parhaiten, mikä on lapsen ja perheen kokonaisedun kannalta paras tilanne. Lyhytnäköisten ja suhteellisen pienten arvioitujen kustannussäästöjen takia ei tule rapauttaa tällaista yhteiskuntamme erittäin tärkeää tukipilaria, joka on myös kansalaisten mielestä nyt erittäin toimiva.

 

TVY:n puolesta,

Jukka Haapakoski
Puheenjohtaja
Työttömien Valtakunnallinen Yhteistoimintajärjestö – TVY ry
Postiosoite: Sörnäisten rantatie 27 C 4, 00500 Helsinki
Käyntiosoite: Sörnäisten rantatie 27 C 1b
+358 50 577 2580

Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta varaa tilaisuuden asiantuntijallenne tulla kuultavaksi ja/tai antaa kirjallisen asiantuntijalausunnon. Aika: tiistai 13.10.2015 klo 12.15

 

TVY pitää Suomen budjettia v. 2016 sekä Valtion selontekoa julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2016-2019 työllisyyden kannalta erittäin huolestuttavana. Käytännössä toteutetaan suuri säästö-ohjelma, jossa indeksijäädytyksillä leikataan vähimmäistoimeentulonturvaa, leikataan työttömien palveluja (esim. subjektiivisen kokopäivähoidon rajoitukset, TE-hallinnon leikkaukset), sekä säästetään työllisyysmäärärahoista, jotka ovat ihan olennaisia, jotta kaikista vaikeimmassa asemassa olevien työttömät työllistyvät edes joksikin aikaa. Jopa IMF soimii Suomea siitä, että aktiivisesta työvoimapolitiikasta säästetään, kun työttömyys kasvaa.
http://www.tem.fi/ajankohtaista/uutiskirjearkisto/uutiskirje_24.9.2015/ministeri_lindstrom_tyottomyysturvaa_pystyttava_kayttamaan_enemman_aktiivitoimiin.118789.news

 

Nyt esitetään väitteitä, että ennen ei ollut aktiivista työllisyyspolitiikkaa, ja silloinkin Suomessa on työllistytty ilman mitään väliportaita. Mutta jos katsotaan historiaa, niin itseasiassa työttömyys tai suomalainen alhainen palkkataso on hoitunut voimakkaalla maahanmuutolla pois Suomesta. ”Ruotsi on toisen maailmansodan jälkeisenä aikana ollut ylivoimaisesti tärkein suomalaisten siirtolaisten kohdemaa. Tilastojen mukaan naapurimaahan muutti vuosina 1945-2000 liki 545 000 henkeä ja sieltä Suomeen noin 295 000. Kaikista maastamuuttaneista Ruotsiin siirtyneiden osuus oli noin 70 prosenttia. Ruotsille tämä siirtolaisuus on merkinnyt jälkeläiset mukaan lukien yli puolen miljoonan hengen väestönlisäystä ja Suomelle vastaavaa tappiota.” Taustalla sodanjälkeiselle muutolle oli sota. 1960-luvulla, jolloin valtaosa maastamuutosta tapahtui, ensisijainen syy monen suomalaisen maastamuutolle oli parempi palkka muualla kuin Suomessa (etenkin maataloutta koskeva rakennemuutos taustalla). http://www.migrationinstitute.fi/files/pdf/artikkelit/suomalaisten_ruotsiin_suuntautuneen_siirtolaisuuden_yhteiskunnalliset_syyt_1900-luvulla.pdf

Kuriositeettina mainittakoon, että osittain 1970-luvun alussa Suomi kärsi työvoimapulasta. Silloin Suomeen ajettiin uudistuksena lomaltapaluuraha, joka myöhemmin muutettiin lomarahaksi. Lomaltapaluurahalla haluttiin houkutella Suomeen työntekijöitä tai pysymään Suomessa töissä. Tästä käytiin Ruotsin kanssa voimakasta poliittista vääntöä.

Suomen laaja työttömyyden piirissä TE-palveluissa oli noin 456 300 henkilöä. Työmarkkinatilanne on kuitenkin erilainen nyt kuin 1960-luvulla. Minne suomalaiset muuttaisivat työn perässä, kun Euroopassa monessa maassa on vielä heikompi työllisyystilanne ja Euroopassa on suurin turvapaikanhakijoiden kriisi sitten Toisen maailmansodan? Kotimaisia uudistuksia tarvitaan, jotta muutosta saadaan aikaan, mutta välityömarkkinoista ei tule luopua, vain päinvastoin vahvistaa niitä kaikin mahdollisin keinoin. Sosiaaliset ja terveydelliset kustannukset näin suurelle työttömyydelle ovat todennäköisesti paljon suuremmat kuin lyhyen tähtäimen säästötoimet, joita nyt toteutetaan.

TEM:n elokuun työllisyyskatsauksen mukaan ”Uusia avoimia työpaikkoja ilmoitettiin työ­ ja elinkeinotoimistoihin elokuun aikana 37 400, mikä on 1 200 enemmän kuin edellisen vuoden elokuussa. Kaikkiaan työ­ ja elinkeinotoimistoissa oli elokuussa avoinna 66 400 työpaikkaa, mikä on 4 900 enemmän kuin vuosi sitten. Työpaikoista täytettiin elokuun aikana 10 100, joista 5 300 työ­ ja elinkeinotoimiston hakijalla. Työ­ ja elinkeinotoimistoissa oli elokuun lopussa edelleen avoinna 30 200 työpaikkaa, mikä on 1 500 enemmän kuin vuotta aikaisemmin.” http://www.tem.fi/files/43735/TKAT_Elo_2015.pdf

Jos 456 300 henkilöstä vain 5 300 työ- ja elinkeinotoimiston hakijaa työllistyy kk. sisällä avoimille sektorille, Suomen työllisyyspolitiikan ja työmarkkinoiden toimintakyky voidaan sanoa halvaantuneen. Kuitenkin TEM:n tutkimuksen mukaan aktiivisella työvoimapolitiikalla saadaan parempia tuloksia avoimille työmarkkinoille siirtymisissä, kuin passiivisella työttömyydellä etenkin jos toimenpiteiden kesto on pitemmälle mitoitettu.
http://www.tem.fi/files/43528/Palveluilta_sijoittuminen_2013.pdf

Suomen hallitus pitää Suomen taloustilannetta heikkona, koska talouskasvu ei ole käynnistynyt kunnolla sitten vuoden 2008. Pelätään, että Suomen velkaantumisaste kasvaa yli 60 % bkt:sta, mikä on verrattain pieni julkinen velka suhteessa muihin Euroopan maihin. Päättäjien tulisi olla vielä enemmän huolissaan yksityisen velan määrästä, joka kasvaa jatkuvasti ja on jo yli 123,2 % bkt:stä. http://www.stat.fi/til/rtp/2015/02/rtp_2015_02_2015-09-30_tie_001_fi.html

Yksityisen velan määrä vaikuttaa kansalaisten ostovoimaan yhtä lailla kuin valtion ja kuntien verotus. Lisäksi valtion velkaa EKP:n nykyisellä elvyttävällä rahapolitiikalla käytännössä mitätöidään Suomen Pankin ”julkisen velan osto-ohjelmalla.” Suomen valtion velat yksityisille pankeille muutetaan Suomen pankin omiksi kansallisiksi veloiksi. Tätä elvytystä toteutetaan koko EU:n alueella.  http://www.taloussanomat.fi/porssi/2015/10/07/tanaan-on-h-hetki-suomen-pankki-katkaisee-velkakierteen/201513001/170 Mitä vaikutusta tällä ennennäkemättömän suurella euron devalvoinnilla on reaalitalouteen – on tietysti kysymysmerkki.

 

Mitä pitäisi ensisijaisesti tehdä työllisyyden edistämiseksi?

 

  1. Työllisyysmäärärahoja on lisättävä
    1. Palkkatukea on nostettava ja työllisyyspoliittista avustusta on kasvatettava
  2. TE-hallinnon määrärahoja on kasvatettava
  3. Työttömien oikeus subjektiiviseen kokopäivähoitoon on turvattava myös jatkossa
  4. Työttömyysturvan leikkaukset on pysäytettävä

 

  1. Työllisyysmäärärahoja on lisättävä ja aktivointiaste nostettava 50 %

Valtion kehyksissä vuosille 2016-2019 työllisyys- ja yrityspolitiikan määrärahat ovat 758 miljoonaa euroa vuodelle 2016, ja laskee siitä 555 miljoonan euron tasolle v. 2019.

Ottaen huomioon Suomen kasvavan työttömyystilanteen tämä on erittäin vastuuton toimenpide. Jopa IMF:n tasolla on ihmetelty hallituksen leikkauksia työllisyysmäärärahoihin tässä työttömyystilanteessa. Työllisyyspoliittiset toimenpiteet ovat tällä hetkellä ainoat toimenpiteet STM:n kuntouttavan työtoiminnan lisäksi, jolla voidaan tukea ”vaikeasti työllistyvien” työllistymistä avoimille työmarkkinoille. Vaikuttavuus työllisyyspoliittisilla toimenpiteillä on vain paljon korkeampi, kuin kuntouttavalla työtoiminnalla.

Mahdolliset uudistukset yritysten paikalliseen sopimiseen yms. vaikuttavat vasta viiveellä, kun yleinen talouskehitys paranee. Siinäkin tilanteessa ”vaikeasti työllistyvät” pääsevät mukaan urakehitykseen viiveellä, jos pääsevät ollenkaan, koska vastavalmistuneet nuoret ovat etusijalla. Yksityiset työnvälittäjät laittavat jo 6 kk. työttömänä olleet mappi ö:hön.

Ammatillisen koulutuksen 90 miljoonan euron siirto opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle v. 2018 on ok, mikäli OKM segmentoi määrärahojen käytön siten, että nämä määrärahat tukevat vaikeasti työllistyvien modulaarista tutkintoihin johtavaa täydennyskouluttautumista. Ilman tätä segmentaatiota käy niin, että työttömien mahdolliset hyötyä ammatillisesta kouluttautumisesta heikkenevät entisestään.

TVY suhtautuu eritäin kriittisesti hallituksen kärkihankkeeseen, jossa siirretään julkista rahaa 5 miljoonaa euroa yksityisiin työnvälityspalveluihin. Syynä on se, että yksityiset työnvälityspalvelut hoitavat lähinnä lyhyen tähtäimen työttömyyttä, sekä ovat liiaksi sidottu työnantajien muodollisen koulutuksen vaatimuksiin. Yksityisten työnvälitysfirmojen työnvälitys ei tue vaikeasti työllistyviä työttömiä.

Hallituksen toimenpide, jossa TE-toimistojen toimintamenoihin lisätään 10 milj. euron lisämääräraha v.2016 ja 2017 palveluiden digitalisaation vauhdittamiseen on tervetullut, kun se kohdistuu jo vuodesta 1986 URA-palvelujärjestelmän uudistamiseen. Suosituksena on, että avoimella lähdekoodilla rakennetaan palvelu, jottei synny tukiriippuvuutta yhteen yksityiseen palveluntuottajaan, jotta ylläpito pysyy kustannuksiltaan kurissa.

 

a. Palkkatukea on nostettava ja työllisyyspoliittista avustusta on kasvatettava

TE-palveluiden palkkatukimäärärahat ovat alimitoitetut tarpeeseen nähden. Vuonna 2015 palkkatukimäärärahat loppuivat monelta paikkakunnalta jo kesäkuuhun tultaessa. Vuodelle 2016 mitoitus on vielä alempi. Esimerkiksi yksityisellä sektorilla palkkatuen määrä vähenee 33 % vuoden 2014 ja 2016 välillä. Kuntouttavan työtoiminnan, joka työvoimapoliittisena toimenpiteenä tukee avoimille työmarkkinoille siirtymistä kaikista heikoimmin (2,4 – 5,2 %), määrä kasvaa 21 000:sta henkilöstä 35 000 henkilöön.

Palkkatuki on välityömarkkinatoimijoiden näkökulmasta pitkäaikaistyöttömien tärkein tukimuoto. Palkkatuen hyviä puolia on, että palkkatuen haku vaatii suhteellisen vähän byrokratiaa, ja on yritysten, kuntien, työpankkien ja kolmannen sektorin käytössä. Palkkatuella voidaan solmia vuoden tai tilanteesta riippuen kahden vuoden työsuhteita, jolloin saadaan työttömyys väliaikaisesti ratkaistua. Palkkatuki toimii jatkeena työkokeiluille, kuntouttavalle työtoiminnalle, työllisyyspoliittiselle koulutukselle tai oppisopimuskoulutukselle. Se on osa yhteiskunnallista palvelumallia, jonka päässä on mahdollisesti toistuva työsuhde.

Joutuvatko työttömät eriarvoiseen asemaan keskenään, jos palkkatuella voidaan palkata vain vuoden alussa? Miten hallitus varmistaa, että työttömiä kohdellaan oikeudenmukaisesti läpi vuoden?

”Työvoimapalvelujen piirissä henkilöitä keskimäärin (htv) vuoden aikana (ei sisällä ESR-ohjelmasta rahoitettavia toimenpiteitä)

2014
toteutuma
2015
arvio
2016
arvio
Palkkatuettu työ
— Valtionhallinto 897 900 750
— Kunnat ja kuntayhtymät 6 775 6 780 5 600
— Yksityinen sektori 19 174 15 350 12 780
Starttiraha 4 530 3 570 3 050
Työvoimakoulutus 24 545 19 200 16 170
Valmennukset 2 115 3 440 1 630
Yhteensä 58 036 49 240 39 980
Työkokeilut 10 877 13 500 10 500
Yhteensä 68 913 62 740 50 480

 

Työllisyyspoliittisella avustuksella tuetaan ammattimaista välityömarkkinatoimintaa yhdistyksissä, sosiaalisissa yrityksissä ja säätiöissä. Työllisyyspoliittinen avustus on laskenut vuodelle 2016 12,6 miljoonan euron tasoon, kun se vuonna 2014 oli 37,5 miljoonaa euroa. Työllisyyspoliittista avustusta voidaan käyttää hyödyllisesti pitkäaikaistyöttömien työllisyyden edistämiseen vaikka palkkatukimäärärahaa ei olisi käytettävissä. Olisi erittäin tärkeää, että valtakunnassa saadaan työllisyyspoliittinen avustus mitoitettua niin suureksi, että joka kunnassa on työllisyyden edistämiseen erikoistunutta työvoimaa.

 

2. TE-hallinnon määrärahoja on kasvatettava

TE-hallinnon määrärahoja on nipistetty jo parin hallituskauden aikana. Työttömien työnhakijoiden kannalta tilanne on täysin kestämätön. Iäkkäämmät työnhakijat joutuvat 6 kk. monesti 12 kk. mittaiseen palvelujonoon. TE-hallinnon määrärahoja on kasvatettava ja mitoitettava järkeväksi suhteessa paisuneeseen työttömyystilanteeseen.

TE-hallinnon vastuulla on syyperusteinen sosiaaliturva. Sitä ei voida toteuttaa, kuin mielivaltaisesti, jos TE-hallinnon virkailijat eivät kohtaa asiakkaitaan.

 

3. Työttömien oikeus subjektiiviseen kokopäivähoitoon on turvattava myös jatkossa

TVY on lausunut työttömien oikeudesta subjektiiviseen kokopäivähoitoon eri lausunnossa (liitteenä). Lasten kannalta kokopäivähoito tukee edes jossain määrin tasavertaista kasvualustaa. Työnhakijoiden kannalta vakavasti otettava yksilöllinen työnhaku ja kouluttautuminen on nykyisin kokopäivätyötä. Työttömiä ja työttömien lapsia ei tule eriarvoistaa entisestään.

 

4. Työttömyysturvan leikkaukset on pysäytettävä

Viimesijaisten työttömyysturvien leikkaaminen on erittäin huolestuttava päätös. Kentältä välitetään tietoa, että leipäjonot kasvavat. Joskus leipäjonot ovat niin pitkät, että kaikille ei ole jaettavaa. Tunnelma leipäjonoissa alkaa olemaan joskus erittäin kireä.

Ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkauksilla vähennetään työttömien ostovoimaa, ja etenkin yli 50-vuotiaat työttömät joutuvat hankalampaan asemaan, koska yli 50-vuotiailla on Suomen työmarkkinoilla muita ikäryhmiä vaikeampi työllistyä. Kannustinvaikutukset ansiosidonnaisella työttömyysturvalla ovat erittäin kyseenalaiset. Mikäli leikkaukset tehdään, TVY suosittelee, että leikataan ylempien palkkojen ansioturvaa. Emme usko, että ansioturvalla on kannustinvaikutuksia mediaanipalkoilla tai alle.

 

Lisätiedot ja yhteydenotot:

Jukka Haapakoski
Puheenjohtaja
Työttömien Valtakunnallinen Yhteistoimintajärjestö – TVY ry
Postiosoite: Sörnäisten rantatie 27 C 4, 00500 Helsinki
Käyntiosoite: Sörnäisten rantatie 27 C 1b
+358 50 577 2580

TVY:n lausunto 27.4.: Valtioneuvoston selonteko julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2017-2020, Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta

Työttömien Valtakunnallinen Yhteistoimintajärjestö – TVY ry edustaa työttömiä ja toiminta kohdistuu etenkin pitkäaikaistyöttömiin. Kiitämme mahdollisuudesta päästä lausumaan valtioneuvoston selonteosta julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2017-2020.

 

TVY ry toteaa yleisesti, että valtioneuvoston julkisen talouden suunnitelma painottaa työllisyyden näkökulmasta liikaa säästöjä työllisyysinvestointien kustannuksella. Taantumassa pitää uskaltaa investoida ihmisiin ja tulevaisuuteen. Muuten on vakavia taloudellisia ja inhimillisiä riskejä, että osa työvoimasta liukuu kokonaan työvoiman ulkopuolelle. Siitä on Suomessa jo paljon esimerkkejä.

Työttömyyden kasvu näyttää taittumisen merkkejä, mutta Työ- ja elinkeinoministeriön tilastojen mukaan pitkäaikaistyöttömiä eli yhdenjaksoisesti vähintään vuoden työttömänä työnhakijana olleita oli 122 600, mikä on 19 400 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Pitkäaikaistyöttömien määrä on kolminkertainen siitä mitä se oli vuoden 2008 lopulla.

 

Työllisyydenhoidon pääpaino täytyy olla pitkäaikaistyöttömien palvelujen parantamisessa ja heidän työllistymisensä tukemisessa. Hallituksen vaikuttavuuslinjaukset vievät työttömien palveluja päinvastaiseen suuntaan, jossa kohteena ovat lyhytaikaisesti työttömänä olleet. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kolmannen sektorin työllistämispalvelut vähenevät – mahdollisesti loppuvat lähes kokonaan hallituskauden aikana. Palkkatuetun työn volyymi kolmannella sektorilla on ollut viimeisen kolmen vuoden aikana karkeasti n. 10 000 palkkatuettua työpaikkaa vuodessa (v. 2013 11 800, v. 2014 12 100, v. 2015 8 500 vuosittain rahaa käytetty n. 80 – 98 miljoonaa euroa).

Vaikka on tärkeä pohtia myös pitkän aikavälin rakenteellisia uudistustarpeita, nyt työllisyyden hoidossa liikaa painotetaan keskipitkän ja pitkän aikavälin rakenneuudistuksia sekä julkisen talouden leikkauksia ja leikkausten osin kyseenalaisia kannustinvaikutuksia (esim. ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkaukset ja toimenpiteen oletetut kannustinvaikutukset on riittämättömästi tutkittu).

Pitkäaikaistyöttömyydestä vain harva ponnistaa ilman palveluja takaisin avoimille työmarkkinoille.

Suomen taantuman syyt eivät ole ensisijaisesti julkisen sektorin toiminnan/toimimattomuuden tai laajuudesta suhteessa bkt:n seurausta, vaan laajemmin kansantalouden rakenteellisista ongelmista. Katsokaa esim. Suomen pankin ekonomistien arviot Suomen talouden tilasta, jossa julkisen sektorin roolia ei mainita yhdessäkään yhdeksässä ongelmakohdassa (1. vienti ei vedä 2. vääränlaiset tuotteet 3. kallis työvoima 4. suuret ikäluokat eläköityneet nopeasti 5. äidit jäävät kotiin 6. hajanainen asutus 7. pääomat rapautuvat 8. liian vähän kilpailua ja yrittäjiä 9. pääoman verotus kireää). Aikainen eläköityminen sekä äitien jääminen pois työelämästä pitkäaikaiseen lasten hoitoon voidaan tulkita osittain julkisten palvelujen sekä tukien seurauksina, mutta myös yhdistelmänä talouden muista ongelmista.  http://yle.fi/uutiset/suomen_pankki_yhdeksan_syyta_miksi_suomi_jai_muista_jalkeen/8757646

Julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden määrärahojen lisäämisellä voidaan tarjota esim. uraohjausta, pitkäaikaistyöttömille lyhytaikaisia työpaikkoja palkkatuella tai yritysten perustamiseen starttirahaa. Nämä ovat tällä hetkellä ainoat määrärahat, joilla voidaan tarjota henkilöille kohdistettuja palveluita. International Monetary Fund (IMF), on todennut maaraportissaan, että ansioturvan keston leikkausten vastapainoksi on panostettava aktiiviseen työllisyyspolitiikkaan.
https://www.imf.org/external/pubs/ft/scr/2015/cr15311.pdf

Lisäksi Euroopan komissio ja neuvosto ovat kiinnittäneet huomiota pitkäaikaistyöttömyyden kasvuun jäsenmaissaan ja pitää sitä ensisijaisena tavoitteena työllisyydenhoidossa, jotteivat ”pitkäaikaistyöttömät lannistuisi ja siirtyisi kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolelle”, mitä on osittain tapahtunut mm. Suomessa (tilastokeskuksen ja TE-hallinnon työttömyystilastoissa suuri ero).
http://ec.europa.eu/europe2020/pdf/2016/ags2016_draft_joint_employment_report_fi.pdf

 

Pitääkö irtaantua liian sitovasta menokehyksestä?

Kiinnitämme ensimmäiseksi huomiota Valtioneuvoston selonteon kohtaan 3.1. Talouden näkymät, jossa arvioidaan Keskipitkän aikavälin näkymiä. Kansantalouden kehityksen kohdalla käytetään pitkää korkoa, 10 vuotta. Kysymme, olisiko viisasta ottaa huomioon poikkeuksellisen alhainen jopa negatiivinen Euroopan keskuspankin myöntämä lyhytaikainen viitekorko valtiontalouden suunnittelussa? Tällä hetkellä vuoden mittainen EURIBOR-viitekorko on negatiivinen. Alhaiset viitekorot pitäisi nähdä talouden piristysruiskeena.

Euriborkorot-25.4.2016

 

Työttömyysetuuksien käyttö aktiivitoimenpiteisiin tekee aktiivisen työllisyyspolitiikan kustannukset paremmin näkyväksi

TVY pitää hyvänä hallituksen uudistusta käyttää työttömyysetuuksia aktiivitoimenpiteisiin. Tämä on ollut hyväksi havaittu budjettikäytäntö, jolla tehdään paremmin näkyväksi aktiivisen työllisyyspolitiikan suorat lisäkustannukset valtion budjettiin. Suhteellisen vähäisellä lisäpanostuksella voidaan järjestää aktiivista työllisyyspolitiikkaa.

Lisäksi budjettisiirto jolla vapautettiin 22 milj. euroa v. 2017 ja 30 milj. euroa v. 2018 palkkatukiin ja starttirahaan (omaehtoisen koulutuksen kulukorvauksista) on hyvä, joskin riittämätön toimenpide. Määrärahan tarve, jotta päästään edellisen hallituksen aktivointiastetasoihin on paljon suurempi. TVY muistuttaa, että budjettisiirto tehtiin valtion talouden kehyksissä kustannusneutraalisti, joten TEM joutuu palauttamaan STM:lle 151 miljoonaa euroa v. 2017 ja 143 miljoonaa euroa v. 2018.

 

Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonala
Julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden määrärahojen pieneneminen on erittäin huolestuttavaa

Valtioneuvoston selonteossa lukee: ”Julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden määrärahat ovat 438 miljoonaa euroa v. 2017 ja 413 miljoonaa euroa vuonna v. 2020.  Momentin mitoituksessa on otettu huomioon hallituksen säästöpäätökset, ammatillisen koulutuksen siirto opetus- ja kulttuuriministeriön hallinonalle v. 2017-2018 sekä maahanmuutosta aiheutuvat kotouttamiskoulutuksen lisäkustannukset.” (s. 30).

 

TVY toteaa leikkaukset kohtuuttomiksi ottaen huomioon pitkäaikaistyöttömyyden kasvun. Toimenpiteiden alas skaalaaminen on järkevää, kun pitkäaikaistyöttömyys on laskenut nykyistä huomattavasti alemmaksi. Vuoden 2008 talousarviossa Työvoimapolitiikkaan käytettiin 735 174 000 euroa, josta työllistämis- koulutus- ja erityistoimien osuus oli 554 422 000 euroa. Silloinkin esim. STM:n työmarkkinatukea käytettiin osana palkkatuen ns. yhdistelmätukea. Pitkäaikaistyöttömien määrä, kuten todettiin aiemmin, oli vuoden lopussa n. 40 000 henkilöä.

TVY kysyy miten varmistetaan jatkossa, että ammatillisen koulutuksen siirto opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle tapahtuu työttömien työnhakijoiden tarpeiden pohjalta?

 

TVY:n puolesta,

Jukka Haapakoski

Toiminnanjohtaja

Työttömien Valtakunnallinen Yhteistoimintajärjestö – TVY ry

Sörnäisten rantatie 27 C4, 00500 Helsinki

+358 50 577 2580

Valtion vuoden 2014 budjettiin TVY ry:n lisäysehdotukset 250 miljoonaa

Nuorten ja pitkäaikaistyöttömyyden katkaisu palkkatukia lisäämällä ja täydentävillä toimilla on välttämätön edellytys työllisyyden kasvulle

Nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työttömyys ovat finanssikriisin aikana kaksinkertaistuneet.  Kestävyysvajeen pienentämiseen tarkoitetuissa rakenteellisissa toimissa ei rakennetyöttömyyden pienentämiseen keskittyminen työhön hakeutumisen lisäämiseksi ratkaise ongelmaa, sillä pääongelma on puuttuvat työpaikat.  Merkittävä avainkysymys tässä on palkka- ja työvoimatukien sekä muiden aktiivisen työvoimapolitiikan voimavarojen lisääminen ja työllistämisen esteiden poistaminen työn kysyntää edistävin toimin ja täsmäelvyksin (TEM 32.30.51).

Lisärahoitus ja työllistämisen esteiden vähentäminen ei lisää valtion velkaa millään merkittävällä määrin, koska työttömät saavat palkan työttömyysturvan sijaan. He maksavat enemmän veroja työssä kuin työttömänä ja samalla käteen jäävä ansio nousee ja parantaa toimeentuloa. Työvoimatuilla ja kohdistetuilla verotoimilla voidaan turvata vähintään minimityöehtojen mukainen palkkaus. Tällä myös vältetään köyhtyvien työntekijöiden ongelman synnyttämistä, kun minimiehtoja ei tarvitse alittaa.

Nuorten työttömyyden katkaisu kolmeen kuukauteen ja pitkäaikaistyöttömyyden kääntäminen laskuun on realistisesti mahdollista täsmäkohdennuin toimin. Tämä on kärkikysymyksenä, mikä on vuosikymmenestä toiseen jäänyt vaille riittäviä toimia. Se merkitsee paitsi tiukkoja yhteiskunnallisia ja sosiaalisia seurauksia vaikeaa työttömyyttä kokeville itselleen, mutta samalla sitä, että menetetään työvoimaa ja synnytetään kustannuksia yhteiskunnalle. Asian ongelman olennainen syy on merkityksen ja ratkaisumahdollisuuksien riittämätön tiedostaminen.

Ratkaisut eivät lisää merkittävässä määrin velkaa suorien ja välillisten hyötyjen vuoksi. Ratkaisemista, lisämäärärahoja ja työllistymisen esteiden poistamista ei siten voida torjua viittaamalla julkisen velan kasvuun. Tämä on keskeisin niistä asioista, joita voidaan hoitaa julkisen velan kasvusta huolimatta. Työllisyys päinvastoin auttaa taittamaan julkisen velan kasvua ja vähentämään yhteiskunnalle vaikeasta työttömyydestä aiheutuvia kustannuksia.

 

”Työllisyyslaki (275/87), annettu Helsingissä 13. päivänä maaliskuuta 1987:

17 § Nuoren työ- tai harjoittelupaikka. Alle 20-vuotiaalle nuorelle, jolle työvoimaviranomaiset eivät ole kolmen kuukauden kuluessa hänen ilmoittautumisestaan työvoimatoimistoon työttömäksi työnhakijaksi voineet osoittaa työtä tai työnsaantia edistävää koulutusta, on sen kunnan, jossa nuorella on kotipaikka, järjestettävä työssäkäyntialueella työ- tai harjoittelupaikka kuuden kuukauden ajaksi.

18 § Työllistymisselvitys ja pitkäaikaistyöttömyyden ehkäiseminen. Jos — henkilö on ollut työttömänä yhdenjaksoisesti 12 kuukautta tai viimeisten kahden vuoden aikana työttömänä 12 kuukautta eikä häntä ole tänä aikana työllistetty —, on työvoimaviranomaisten pyrittävä ohjaamaan työnhakija koulutukseen tai työllistämään hänet — taikka sijoittamaan hänet erityisin työllistämistoimin valtion, kunnan, kuntainliiton, yksityisen tai yhteisön palvelukseen — . Tässä tarkoitetun henkilön työllistämään sitoutuvalle yritykselle maksettavasta työllistämistuesta säädetään — tarkemmin asetuksella”.

Laki tuli voimaan 1.1.1988. Periaatetasolla laki hyväksyttiin vuonna 1986. Toimia jatkettaessa saatiinkin pitkäaikaistyöttömyys käytännössä poistettua kokonaan. Määrä oli alimmillaan alle 3 000 henkilöä. Suora lainaus ”Pekka Tiainen 27.9.2013 Eduskunnan auditorio, alustus aineisto”.

 

Edellisen johdosta TVY ry:n esittää:

1) Valtion budjettiin esitetään vuodelle 2014 momentille 32.30.51 yhteensä 200 miljoonaa euroa tukityöpaikkojen rahoittamiseksi ottaen huomioon, mitä muutoin työsopimuslaissa tai laissa työmarkkinatuesta on säädetty palkkatuetusta.

Myöskin pyydämme huomioimaan budjettilisäyksen tekstiosiota laadittaessa vuonna 2014 voimaan tulevat asumistuen ja työttömyysturvan suojaosuudet, jotka omalta osaltaan lisäävät työmarkkinatuella olevien ostovoimaa.

Ilman syyperusteista etuutta (lue työttömyysturvaa) on maassamme jo noin 35 000 henkilöä, jotka ovat pudonneet työttömyysturvalta järjestelmän jäykkyyden vuoksi.

2) Tärkein kohderyhmä, joiden tuloja valtion tulisi välttämättä saada nousemaan, ovat tulottomat asuntokunnat/perheet, joita Tilastokeskuksen aineiston avulla tehdyn tutkimuksen mukaan oli vuonna 2011 noin 23 600.

Osallistavan sosiaaliturvan kokeiluhankkeiden toteuttamiseksi valtion budjetista varataan kolmannen sektorin toiminnan turvaamiseksi 50 miljoonan euron määräraha. Vuoden 2013 määrärahoista oletamme jäävän enemmän kuin vuonna 2012 (90 miljoonaa).

3) Eduskunnan tulee varata vuoden 2014 budjetista eläkkeen järjestämiseksi niille työtä vailla oleville henkilöille, joilla yhtäjaksoinen työmarkkinatuella olo on kestänyt vähintään 5 vuotta ja henkilö on täyttänyt 58 vuotta.

 

TVY ry kirjaa seuraavaa:

  • TEM:iltä nopeaa selvitystä siitä, mitkä ovat ne esteet, joiden vuoksi TEM:in määrärahat momentilta 32.3051 ei tule käytettyä työttömyyden kasvusta huolimatta.
  • TVY ry:n vaatii, että lainsäädäntöä tulisi väljentää siten, että palkkatukien/määrärahojen käytössä luovuttaisiin moninkertaisesta etukäteiskontrollista.
  • TVY ry vaatii, että työllistämismäärärahoja kunnille, kolmannelle sektorille ja yrityksille tulisi myöntää siten, että palkkatukea käyttävät työllistäjät voisivat nykyisen etukäteiskontrollin sijasta tehdä saamistaan avustuksista jälkiselvitykset.
  • TVY ry korostaa, että nyt valtion tulisi muuttaa yritysten palkkatukipolitiikkaa siten, että yksinyrittäjät uskaltaisivat palkata tuella ensimmäisen työntekijän, menoja kertyisi enintään kymmenen miljoonaa vuodessa. Käsityksemme mukaan viime vuosina työpaikat ovat syntyneet nimenomaan pieniin yrityksiin. Ja ovat kyselyjen mukaan valmiita investoimaan ja työllistämään.
  • TVY ry:n mielestä kuukaudesta toiseen työministeriö ei voi selittää hallinnon toimimattomuutta sillä, että TE-palveluissa on menossa muutos, jonka seurauksena toimistoja ja henkilökuntaa on supistettu.

Kataisen hallitus on informoinut muuttavansa työvoimanpalvelulakia siten, että työntekijöitään lomauttaneet ja irtisanoneet työantajat, voivat ottaa yrityksiin työkokeiluun nuoria työttömiä. Tämä on mielestämme työsopimuslain vastainen ja suhtaudumme siihen jyrkän kielteisesti.

TVY ry muistuttaa, ettei tässäkään työllisyystilanteessa eduskunnan tule hyväksyä työsopimuslain murentamista valtion tuilla tavoitteena työttömyyden alentaminen. Palkkatuen käyttöä kunnissa ja yrityksissä, joissa on irtisanottu henkilöitä normaaleista työsuhteistaan, pitää edelleen kieltää kilpailua vääristävänä tukitoimintana.

Ehdotamme ministeriölle selitystyön tekemistä niiden nuorten osalta, jotka jäävät ilman koulutuspaikkaa peruskoulun jälkeen. Ovatko he hakeutuneet opiskelemaan ja jos ovat, mistä syystä he ovat jääneet ilman opiskelupaikkaa? Tiedossamme on, että Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2012 ilman opiskelupaikka jäi n. 4000 nuorta. Mistä tämä johtuu? Valtion on tarjottava jokaiselle opiskelupaikka, jos sitä ei tarjota. Silloin kansalaisten syrjäyttäjä on valtio. Selvitystyön tehtävä on esittää valtioneuvostolle, miten tämä porukka hoidetaan.

Ehdotamme ministeriölle kannustinloukkujen aitoa purkamista. Kun palkat ovat pudonneet niin alas, että ne ovat samassa tasossa sosiaaliturvan kanssa, loukkujen purkaminen on todella vaikeaa. Silloin kun puuttuu aidot avoimet työpaikat, joihin pitkäaikaistyöttömät voivat hakea ja päästä, ei kannustinloukkuja ole. Jos matalapalkka-aloilla on työpaikkoja, niihinkin useimpaan tarvitaan ensin koulutus ja työkokemus. Useimmat avoimet työpaikat ovat vain näennäistyöpaikkoja, joihin työntekijä saadaan 0 h -sopimuksen.

 

Muutostarpeet työvoimapolitiikassa

Työttömien ja vast. yhdistysten matalan kynnyksen toimintapaikat on työhallinnon segmentoinnissa luokiteltu alimpaan kastiin.

Tämä tarkoittaa sitä, että yhdistyksille ohjataan työhallinnon kautta erittäin vähän ihmisiä toimenpiteeseen. Kun työhallinnon työvoimapoliittisia toimenpiteitä uudistettiin vuoden alusta, valikkoon ei oikein enää jäänyt sellaisia toimenpiteitä, joita yhdistyksissä edes voitaisiin toteuttaa.  Siitä on seurannut, että työpajat ja toimintakeskuksissa ovat enenevässä määrin täyttyneet kaikkein vaikeimmin autettavissa olevista ihmisistä.

Ongelman ydin on siinä, jotta pystytään tarjoamaan elämän hallinnan parantamisen paikkoja kuntoutettaville, pitäisi olla myös niitä, jotka ovat lähempänä oikeita työmarkkinoita, siis palkkatuella olevia.

Enemmistöksi on jo tullut Kuntouttavan työtoiminnan toteuttaminen ja sopimukset kuntien kanssa.

Tilanne on kärjistynyt siihen pisteeseen, että myönnetyt typo- avustusten hankesuunnitelmat eivät toteudu. Olemme siinä tilanteessa, että seuraavan vuoden hankerahat ovat vaarassa.

Kuntouttavan työtoiminnan, työkokeilun ja työvalmennuksen rinnalle tarvitaan myös muita palikoita. Tarvitsemme asiakkaille hoitoonohjausta päihdeklinikoille (alkoholi, muut laittomat päihteet) mielenterveyspuolen hoivaan ja hoitoon.

Asiakkailla on velkaongelmia, asunnottomuutta ja mitä erilaisempia ongelmia. Poliisi on toimintakeskuksissa tänä päivänä hyvin tuttu näky. Sopimuksen tekotilanteessa asiakkaan tiedot ja menneisyys pysyvät joillakin paikkakunnilla tiukasti salassa, mutta ei kaikkialla. Siellä missä moniongelmainen saapuu toimintakeskukseen ilman taustatietoa ja ilman motivaatiota, ongelmat puhkeavat nopeasti.

Yhdistystemme henkilöstöresurssit eivät ole riittäviä, eikä niin monipuolista ammattitaitoa, mitä yhdistyksissä tarvitaan. Eikä aina edes pienissä kunnissa. Yhdistykset taistelevat olemassa olostaan ja sopimuksia tehdään, vaikka pelko on koko ajan olemassa resurssien puutteesta.

ELY:n avustuksella voidaan palkata korkeintaan kaksi työnjohtajaa. Ostopalveluihin tai edes työllistettyjen ja toimenpiteissä olevien terveydenhuoltoon ei ole rahaa. Kunnat eivät suostu käyttämään tähän työttömien terveydenhuoltopalveluja. Nekin rahat on saatava jostakin muualta, kun taas pieninkin yrittäminen menee ALV:in piiriin.

Omarahoituksen hankkiminen on TEM:in taholta tehty mahdottomaksi.

Toimintakeskustemme johtajat ovat loppuun palamisen äärellä; jotain tähän ongelmaan pitäisi keksiä. Ihmisten sairastumiset eivät edistä tätä toimintaa. Tällä toiminnalla pahoinvointi lisääntyy niillä, jotka yrittävät auttaa ihmisiä.

Kolmas sektori on rakennettu korjaamaan niitä virheitä, joita maamme hallitukset ovat tehneet työttömyyden hoidossa.

 

Työttömyys ja köyhyys eivät ole rikoksia

Kansalaistottelemattomuudesta rankaisee käräjäoikeudet

 

TVY ry:n puolesta

Lea Karjalainen

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta 1.10.2013

TVY ry:n lausunto HE 90/2013vp

Työttömyysturvalain muutokset

Useimmat hallituksen esityksessä olevat työttömyysturvalain muutokset ovat olleet tulossa ja jopa tiedossa jo useiden vuosienkin ajan. On ollut vain ajan kysymys koska työmarkkinajärjestöt saavat asian keskenään sovittua.

TVY ry:tä ei ole sopijaosapuolten toimesta kuultu asioiden valmistelun aikana työryhmien, mutta olemme useiden vuosien ajan keskustelleet näistä muutoksista ainakin EK:n, Akavan, SAK:n ja STTK:n edunvalvonnan asiantuntijoiden kanssa. Ymmärrämme hyvin sen, että toisaalta työttömyysturvaan saadut parannukset viime vuosina vaativat työnantajaosapuolellekin myönnytyksiä ja tämä lakiesitys korostaa juuri työnantajien vaatimuksin läpimenoa.

Tiedämme, että Kataisen hallituksella ja työntekijä- ja työnantajajärjestöillä on hallituksen eri ohjelmien mukaisesti tavoitteena työurien pidentäminen ja korkeasta työttömyydestä huolimatta tavoitteena ohjata kansalaisten oman elämän päätöksiä saman tavoitteen saavuttamiseksi. Lisäksi hallituksen tavoitteena on ollut yksinkertaistaa ja selkeyttää työttömyysturvaa ja esityksen mukaiset muutokset ovat mielestämme juuri oikean suuntaisia näihin tavoitteisiin nähden. Erityisesti kiitämme hallituksen esitystä työn ja etuuksien yhteensovittamisten parantamisesta. Oletamme, että näillä muutoksilla toimeentulokatkokset ihmisillä vähenevät ja muutoksilla työn vastaanottaminen epätyypillisiin työsuhteisiin helpottuu.

Työntekomahdollisuuden järjestäminen

Olemme erityisen tyytyväisiä siihen, että laki määrää 11 luvun 1§ osalta palkkatuetun työn järjestämisen osalta: Velvoitetyö on järjestettävä siten, että sen aikana työnhakija täyttää työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevan työssäoloehdon. TVY ry esittää, että samoin säädetään myös muun kuin kyseisen palkkatuen osalta, ainakin korkeimman korotetun palkkatuetun työn aikana.

 

Työttömyysturvan työssäoloehto ja palkkatuettu työ

Työssäoloehto lyhenee esityksen mukaan 6 kuukuukauteen. Olemme tästä erityisen tyytyväisiä pitkäaikaistyöttömien näkökulmasta, jotka ovat pudonneet ulos ansioturvalta ja ovat keräämässä uutta työssäoloehtoaikaa päästäkseen uudelleen järjestelmän piiriin. Työssäoloehdon kertyminen korkeimmalla korotetulla palkkatuella tehdyn työn aikana on asia jotka on TVY ry:n tavoitteissa ollut koko tukijärjestelmän olemassa oloajan. Ansioturvalle pääsy helpottuu, joka on erityisen hyvä ensimmäistä kertaa työmarkkinoille tuleville ja on kannustava. Olemme tyytyväisiä esitettyyn muutokseen.

Työttömyyspäivärahan omavastuu aika ja tarveharkinta

Tuemme hallituksen esitystä. Hienoa. Todella merkittävä on työmarkkinatuen omavastuuajan muutos.

Työttömyyspäivärahan määrä ja kesto

Keston tason 500, 400 tai 300 päivää ovat todennäköisesti lain akilleen kantapää ja sen suhteen varmasti syntyy uusia ja erilaisia ongelmia työttömyysturvajärjestelmän täytäntöön panijoille ja valvojille. Valituksien ja oikaisupyyntöjen määrät tullenevat kasvamaan.

Keston muutoksista johtavista perusteista olemme hallituksen esityksen kanssa erimieltä. Mielestämme suurin ongelma on se, miten suojataan ne ihmiset, joille aktiivitoimenpiteitä ei edes tarjota.

Keston lyhentäminen 100 päivää tapahtuu, jos työtön työnhakija missaa ensimmäisen 250 päivän aikana. Tämän kohdan osalta olemme huolissamme ja pyydämme valiokuntaa olemaan kiinnostuneita niistä ohjeista, joita ministeriö valmistelee tämän kohdan toimeenpanosta. Yllättävintä hallituksen esityksessä oli se, että säädös päivärahapäivien kauden 100 päivän lyhentämisestä kohdistuu myös pitkään työssä olleisiin.

Työttömän henkilön pitäisi esityksen mukaan olla ensimmäisen 250 päivän aikana vähintään 40 päivää aktiivitoimenpiteissä, se on mahdoton nykyisillä TE- palveluiden henkilöstöresursseilla ja tarjolla olevilla palveluilla. Ihmiset ovat ylikuormitettuja ja tiedämme, etteivät palvelut pelaa missään maassa. Kysymys ei ole ollut tänä ja viime vuonna määrärahojen pienuudesta vaan siitä, että rahaa ei ole pystytty kuluttamaan palveluihin.

Kiitämme mahdollisuudesta saada lausua lakiesitykseen järjestömme näkemyksen.

 

TVY ry:n puolesta                                             1.10.2013

 

Lea Karjalainen

puheenjohtaja

Logo-Uutta

Uutta ry:n tiedote 25.8.2016 – Julkaisuvapaa heti

Pitkäaikaistyöttömyys on 90-luvun laman lukemissa ja yhä useampi työtön on ylivelkaantunut. Perintään liittyvät käytännöt ovat merkittävä kannustinongelma, joka vaikeuttaa työttömien työllistymistä avoimille työmarkkinoille. Ihmettelemme, miksi tätä ongelmaa ei ole huomioitu hallituksen kannustinloukkujen purkutalkoissa?

Olemme yhdistyksissämme havainneet, että monet ylivelkaantuneet pitkäaikaistyöttömät tyytyvät työkokeiluun, josta maksetaan 9 euron veroton kulukorvaus/per päivä, kuin pienipalkkaiseen työhön.

Keep reading →