Työttömälle mahdollisuus vaikuttaa aktiivitoimiin

Viime aikoina julkisessa keskustelussa on pohdittu työttömyyden taustalla olevia syitä. Osa keskustelijoista näkee työttömyyden syyt rakenteissa ja yksinkertaisesti siinä, että sopivaa työtä ei ole tarjolla. Toinen päälinja on ollut löytää syitä kannustinloukuista ja työttömien alhaisesta motivaatiosta hankkia töitä.

Tässä kirjoituksessa tarkastellaan sitä, mitkä asiat vaikeuttavat vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien työelämään osallistumista heidän itsensä arvioimana. Pohdintojen taustalla on Työterveyslaitoksella kehitetyn, vastaajan omaan arvioon perustuvan työ- ja toimintakyvyn arviointimenetelmän, Kykyviisarin, tulokset. Pääasiassa Kykyviisariin ovat vastanneet työttömät, osatyökykyiset ja muut vaikeassa työmarkkina-asemassa olevat.

Varsinaisten työ- ja toimintakyky -kysymysten lisäksi Kykyviisarissa on kysymys, jossa vastaaja voi arvioida työllistymistään vaikeuttavia tekijöitä. Syyt on eritelty työn tarjontaan, koulutuksen ja osaamisen puutteeseen, taloudelliseen tilanteeseen, työmotivaatioon ja työhalujen vähenemiseen, perhetilanteeseen, työ- ja toimintakykyyn liittyviin ongelmiin, töihin liikkumisen vaikeuksiin, rikosrekisteriin tai huumausainemerkintöihin sekä päihteisiin ja muihin riippuvuuksiin liittyviin tekijöihin.
Vastaaja arvioi omalta osaltaan syiden merkittävyyttä asteikolla ”vaikuttaa erittäin paljon” – ”ei lainkaan” ja ”en osaa sanoa”. Lähdimme selvittämään vuoden 2017 loppuun asti kertyneestä Kykyviisari-aineistosta, kuinka paljon edellä mainitut syyt vaikeuttivat työelämään osallistumista. Käytettävissämme oli 3 479 palautettua vastausta, joista 2 798 vastaajaa ilmoitti olevansa työttömänä. Työttömänä olevista vastaajista 86 % ilmoitti olevansa ilman ammatillista tutkintoa, 12 % suorittaneensa ammatillisen tutkinnon tai kurssin ja 2 % kertoi suorittaneensa vähintään opistotasoisen tutkinnon.

Kuvio 1. Yleisimmät työelämään osallistumista vaikeuttavat syyt työttömyyden keston (vuosia) mukaan

Työmahdollisuuksien puute vaikeuttaa eniten työelämään osallistumista

Kuvassa 1 näkyy neljä yleisintä työelämään osallistumista vaikeuttavaa syytä työttömien itsearvioimana. Tärkeimmäksi työttömyyden taustasyyksi arvioinneissa nousee työmahdollisuuksien puute. Vastaajista 72 % koki työmahdollisuuksien puutteen vaikeuttavan heidän työelämään osallistumistaan. Huomioitavaa kuitenkin on, että joka kuudes ei osannut arvioida työntarjonnan merkitystä työelämään osallistumiselleen (kuva 1). Terveydentilaan ja toimintakykyyn liittyvät ongelmat koetaan myös varsin merkittävinä työllistymistä vaikeuttavina syinä. Yli viisi vuotta työttömänä olleista 76 % arvioi niiden vaikeuttavan työelämään osallistumistaan vähintään jonkin verran. Koulutuksen ja osaamisen puute nousi vastauksista esiin tärkeänä syynä. Alle vuoden työttömänä olleista 68 % ja yli viisi vuotta työttömänä olleista liki 72 % vastaajista koki koulutuksen tai osaamisen puutteen merkittäväksi tai ainakin jonkin verran työelämään osallistumista vaikeuttavaksi syyksi.

Alle vuoden työttömänä olleista 56 % koki työmotivaation vähenemisen merkittävänä tai ainakin jonkin verran työelämään osallistumista vaikeuttavana syynä. Yli viisi vuotta työttömänä olleille syy oli merkittävä tai ainakin jonkin verran vaikeuttava 64 %:lla vastaajista. Ikäryhmien välillä ei ollut eroja alentunutta työmotivaatiota tarkasteltaessa. Työttömyyden kestolla ja sukupuolella oli yhteys alentuneen työmotivaation esiintymiseen. Miehistä suurempi osuus koki työmotivaation alentuneen kuin naisista. Pidempään työttömänä (yli 5 vuotta) olleista suurempi osuus koki työmotivaationsa heikentyneen verrattuna vähemmän aikaa työttömänä olleisiin. Kykyviisariin vastanneiden koulutustaso oli siis alhainen, terveydentila koettiin huonoksi ja tämän yhteisvaikutuksen myötä ilmeisemminkin työllistymisen mahdollisuudet kaventuvat.

Toimintakyvyllä on merkitystä palveluiden vaikuttavuuteen

Kelan tutkimus teetti keväällä 2017 Taloustutkimus Oy:llä puhelinhaastattelu-tutkimuksen, jonka kohderyhmänä olivat Kelan työttömyysturvaetuuksia saavat asiakkaat (vastaajia oli 1 000 henkilöä). Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää perusturvan varassa elävien työttömien taloudellinen tilanne ja toimeentulo sekä työttömien oma käsitys kokemastaan hyvinvoinnista ja työllistymisuskosta. Tutkimuk-sen mukaan usko uudelleentyöllistymiseen riippui koetusta työkyvystä ja työttömyyden kestosta sekä työnhakuaktiivisuudesta. Tutkimuksessa todettiin myös, että pitkään työttömänä olleiden usko työllistymisestä hiipui, eikä työvoimapoliittisiin toimiin osallistuminen parantanut uskoa uudelleentyöllistymiseen.

Työvoimapoliittisiin toimiin ei siis luoteta. Merkittävää oli myös kohderyhmän kokema huono terveys. Tutkimuksen tuloksena todettiinkin, että työllistymisen turvaamiseksi ja työllistymisuskon vahvistamiseksi tarvitaan paljon laaja-alaisempia kuntoutuksen ja terveydenhuollon toimenpiteitä. Lue lisää Kelan arkisto.

Samansuuntaisia tuloksia ja suosituksia esitti Kirsi Lappalainen väitöskirjatutkimuksessaan (2017), joka koski työttömien terveystarkastuksia. Lappalaisen mukaan terveydenhuollon ja työvoimahallinnon välille tarvitaan yhä tiiviimpää verkostoyhteistyötä. Resursseja tulisi kohdistaa erityisesti niihin työttömiin, jotka kokevat terveydentilansa ja työkykynsä alentuneen. Lappalainen esitti perusterveydenhuollon ja työterveyshuollon yhteistyötä, ja varhaista puuttumista työkyvyn ongelmiin työttömäksi jäävien henkilöiden kohdalla. Lisäksi työttömien terveystarkastusten tulisi olla säännöllisiä. Palvelutarpeen arviointiin tarvitaan työkaluja, jotta työttömän kuntoutustarpeisiin päästäisiin vastaamaan mahdollisimman varhain. Lue lisää uef.fi.

Yksilöllisyys huomioon aktiivitoimissa
Työttömyyteen pyritään pureutumaan erilaisin aktivoinnin keinoin. Esimerkkinä tästä toimii vuoden 2018 alusta voimaan tullut ns. aktiivimalli, jossa työttömän tulee osallistua 18 h aktiivitoimiin aina jokaista 65 päivän tarkasteltua työttömyyspäivärahajaksoa kohden. Jos ei osallistu, työttömyyspäivärahaa alennetaan.

Moni työtön kokee työ- ja toimintakykynsä alentuneeksi, sekä osaamisensa ja koulutuksensa vanhentuneeksi. Tässä selvityksessä merkittävää oli, että joka kuudes vastaaja ei osannut arvioida, miten työmahdollisuuksien puute on yhteydessä hänen työelämään osallistumiseensa. Nämä syyt yhdistettynä pitkittyneen työttömyyden kanssa vievät uskon työllistymiseen, ja työelämä vaatimuksineen koetaan saavuttamattomana.

Tanskassa, josta aktiivimalliin on haettu vaikutteita, yhtä työntekijää kohden on n. 12 asiakasta. Suomessa työntekijää kohden on 166 asiakasta. Kohtaamiset eivät siis Suomessa voi olla kovin yksilöllisiä tai tiheitä. Työttömyyteen kehitettävät ratkaisut, tukitoimet tai kannusteet, eivät saisi olla näennäisiä, vaan yksilöiden vahvuuksiin keskittyviä, heidän osaamistaan sekä toimintakykyään ja sen kautta työmarkkina-asemaansa parantavia. Euroopan sosiaalirahaston hankkeissa ympäri Suomea kehitetään uusia työkaluja ja -tapoja vastata työttömyyteen. Varsin usein ne sisältävät asiakkaiden tiivistä tapaamista ja kasvokkaista kohtaamista sekä ohjaamista. Näin toimien päästään kiinni asiakkaiden vahvuuksiin, omiin mielenkiinnon kohteisiin ja voidaan keskittyä heidän tilannettaan parantaviin toimiin, huomioiden myös alueelliset erot. Näin työelämän vaatimukset realisoituvat.

Aktiivisuuden osoittamisen tavat tulisi suunnitella ja toteuttaa perustuen yksilön lähtökohtiin ja toimintaympäristöön. Toiminnan kirjon tulisi olla laaja, ja työttömän tulisi saada itse vaikuttaa siihen. Koska työttömät kokevat terveydentilansa alentuneen, aktiivitoimiin pitäisi sisällyttää myös terveydentilan selvitystä, hoitoa ja kuntoutusta. Kuntoutuksen uudistamiskomitea suosittelee, että työttömien hoitoon ja kuntoutukseen pääsyn arviointia varhennettaisiin ja tehostettaisiin. Kuntoutukseen pääsyä tulisi tarkastella yksilöllisesti sekä työttömyyden että työkyvyttömyyden keston perusteella. Lue lisää valtioneuvoston julkaisut.

Tähän päästäisiin työvoimahallinnon, terveydenhuollon ja kuntoutuksen toimijoiden yhteistyöllä. Työttömällä ja osatyökykyisellä tulisi olla enemmän mahdollisuuksia niin lääkinnälliseen kuin ammatilliseen kuntoutukseen. Ammatillisen kuntoutuksen myöntöperusteita tulisi alentaa, ja erityisesti koulutukseen pitäisi panostaa.

Kirjoittajat:
Kirsi Unkila, erityisasiantuntija
Kalle Lautala, erityisasiantuntija
Matti Joensuu, erikoistutkija
Minna Savinainen, erikoistutkija
Työterveyslaitos

Print Friendly, PDF & Email